Sydämen vajaatoiminnan diagnosointi ja diagnostinen testi

Sydämen vajaatoimintaa sairastavien potilaiden määrän odotetaan nousevan 46 prosenttia vuosien 2012 ja 2030 välillä


Sydämen vajaatoiminnasta kärsivät miljoonat potilaat. Kyseessä on hengenvaarallinen tila, joka heikentää elämänlaatua, lisää sairaalakäyntejä ja aiheuttaa ennenaikaista kuolemaa.1 ,2Tarkan diagnoosin tekeminen potilashistorian ja kliinisen arvioinnin perusteella on haastavaa, sillä oireita on usein vaikea tulkita3,4. Jopa 50 % potilaista voi saada väärän diagnoosin, minkä seurauksena potilas saa epätarkoituksenmukaista hoitoa. Tämä lisää potilaan rasitusta ja terveydenhuoltojärjestelmien kustannuksia.4,5 Alkuperäisen diagnoosin vahvistaminen ja parhaan mahdollisen hoidon varmistaminen edellyttävät tarkempia diagnostisia toimenpiteitä.

Sydämen vajaatoiminnan diagnosointi

Diagnoosin tekeminen aloitetaan arvioimalla potilaalle tehtyä kliinistä tutkimusta ja potilashistoriaa. Tämän jälkeen suoritetaan kolmenlaisia lisätutkimuksia ja -toimenpiteitä.1,2 Tällaisia ovat sydänfilmi eli elektrokardiogrammi (EKG), natriureettisten peptidien pitoisuuden määrittäminen (verinäyte) ja sydämen kaikukuvaus, jolla määritetään sydämen mahdolliset rakenteelliset ja toiminnalliset heikkoudet (sydämen lyöntirytmin muutokset, pumppausteho, seinämärasitus ja seinämäpaksuus). Näiden testien tulokset auttavat sydämen vajaatoiminnan diagnosoinnissa.

Sydänmerkkiaineet – verenkierrossa olevia aineita, joita mitataan ja arvioidaan objektiivisesti normaalien biologisten prosessien, patogeenisten prosessien tai hoidon farmakologisten vasteiden ilmaisimena veressä.14

 

Natriureettiset peptidit – Natriureettiset peptidit ovat hormoneja, joita sydän erittää sen seinämän venyessä.

 

NT-proBNP – B-tyypin N-terminaalinen natriureettinen propeptidi kuuluu natriureettisiin peptideihin.


Natriureettisten peptidien rooli diagnosoinnissa
Natriureettiset peptidit, kuten NT-proBNP, antavat objektiivista lisätietoa, joka helpottaa sydämen vajaatoiminnan diagnosointia ja hallintaa. Esimerkiksi potilailla, joilla on sydämen vajaatoiminnaksi epäiltyjä oireita, voidaan vereen erittyvän NT-proBNP-pitoisuuden avulla erottaa sydänperäiset syyt ei-sydänperäisistä syistä, kuten hengästyminen ja muut oireet.1,2,7

Natriureettisten peptidien, kuten NT-proBNP, testaamisesta voi olla hyötyä seuraavissa tilanteissa:

 

- Hätätilanteessa testaamisella voidaan helpottaa diagnosointia sekä arvioida sairauden vakavuutta ja haittatapahtumien riskiä.1,2,6 Sen avulla lääkärit voivat päättää potilaan kotiuttamisesta tai sairaalahoitoon jäämisestä.3

 

- Yleislääkärin vastaanotolla testitulosten avulla voidaan päättää potilaan lähettämisestä kardiologin vastaanotolle lisätutkimuksia varten.1,7,8

 

- Pidemmällä aikavälillä kardiologi tai yleislääkäri voi testin avulla tarkastella taudin etenemistä ja suunnitella sydämen vajaatoiminnan pitkäaikaista hallintaa. 4,5,9,10

 

Jos potilaan veressä on NT-proBNP-sydänmerkkiainetta, vajaatoimintadiagnoosi on hyvin todennäköinen, ellei peptiditaso ole tietyn raja-arvon alapuolella.1,2,7

Jos potilaan veren NT-proBNP-pitoisuudet ovat lääkityksestä huolimatta korkeat pidemmän aikaa, kliininen ennuste on heikko.9,10,11 Lisäksi NT-proBNP-pitoisuuden avulla voidaan seurata sydämen vajaatoiminnan kehittymistä ja tunnistaa potilaat, joiden tila on vakaa tai parantunut, ja potilaat, joiden tila on heikentynyt ja jotka ovat vaarassa joutua sairaalahoitoon tai kuolla.9,10

 

Nykyiset ohjeistukset suosittelevat tällaista testaamista, sillä se helpottaa diagnosointia, auttaa arvioimaan sairauden vakavuutta ja antaa ennustetietoja sydämen vajaatoiminnan kehittymisestä.1,2

Kun sydämen solut supistuvat voimakkaammin, sydämen lihasmassa kasvaa ja sydän pystyy pumppaamaan verta tehokkaammin. Ajan myötä tämä kuitenkin heikentää sydäntä.

Mitä on NT-proBNP?

NT-proBNP on proteiini eli valkuaisaine, jota sydän erittää sen seinämän venyessä. Jos veren NT-proBNP-pitoisuudet ovat matalia, sydämen vajaatoiminta voidaan sulkea pois.1,2,7 Veren kohonneet NT-proBNP-pitoisuudet voivat olla merkki sydämen vajaatoiminnasta1,2,12 ja yleensä pitoisuudet ovat sitä korkeammat mitä vakavammasta vajaatoiminnasta on kyse.13

Lisätietoja sydämen vajaatoiminnan diagnosoinnista ja sairauden hallinnasta:

Lähettämällä yhteystietosi saat lisätietoja NT-proBNP-testistä:

1: Yancy, et al. (2013). 2013 ACCF/AHA guideline for the management of heart failure: executive summary: a report of the American College of Cardiology Foundation/American Heart Association Task Force on practice guidelines. Circulation,128(16):1810-52, 11. 2:  Käypä hoito -suositus: Sydämen vajaatoiminta. Duodecim 2017. 3. Braunwald E, Libby P. Braunwald’s heart disease : a textbook of cardiovascular medicine 8th ed. Philadelpia: Saunders Elsevier; 2008. 4. Eriksson H. Heart failure: a growing public health problem. J Int Med1995;237:135-41. 5. Ho KK, Pinsky JL, Kannel WB, Levy D. The epidemiology of heart failure:the Framingham Study. J Am Coll Cardiol 1993;22:6A-13A. 6. Cowie MR, Mosterd A, Wood DA, Deckers JW, Poole-Wilson PA, SuttonGC, et al. The epidemiology of heart failure. Eur Heart J 1997;18:208-25. 7. Schaufelberger M, Swedberg K, Koster M, Rosen M, Rosengren A. Decreasingone-year mortality and hospitalization rates for heart failure in Sweden;Data from the Swedish Hospital Discharge Registry 1988 to 2000. Eur HeartJ 2004;25:300-7. 8. Swedberg K, Cleland J, Dargie H, Drexler H, Follath F, Komajda M, et al.Guidelines for the diagnosis and treatment of chronic heart failure: executive summary (update 2005): The Task Force for the Diagnosis and Treatment of Chronic Heart Failure of the European Society of Cardiology. Eur Heart J 2005;26:1115-40.